Tilastokeskuksen mukaan nykyisen Suur-Loviisan väkiluku on laskenut vuodesta 1988 vuoteen 2018 noin 17 000 asukkaasta alle 14 800 asukkaaseen. Tuona aikana Loviisassa työssäkäyvien osuus on laskenut 85:stä prosentista alle 60:een. Vuoden 2007 jälkeen 15-64 vuotiaiden osuus Loviisan väkiluvusta on laskenut 64:stä prosentista lähelle 57:ään.
Samalla vuodesta 2008 sosiaali- ja terveystoiminnan nettokäyttökustannukset asukasta kohden ovat nousseet 2600 eurosta 3450 euroon ja opetus- ja kulttuuritoiminnan nettokäyttökustannukset asukasta kohden ovat nousseet 1580 eurosta 2250 euroon. Aika hurjia lukuja vai mitä? Tuollaisiin lukuihin päästään, kun ei tehdä mitään. Karkeasti sanottuna Loviisan kaupunki ei ole rakentanut mitään viimeisen 30 vuoden aikana, pois lukien viime vuosien pari koulua ja puistoa, jolla olisi voitu muuttaa kiinnostusta kaupunkiamme kohtaan. Uima- ja urheiluhallit ovat jääneet rakentamatta.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa kaupungin kulurakenne on kestämätön asukaslukuun suhteutettuna. Mielestäni on vaarallista jatkaa ”ei tehdä mitään” -linjaa. Tämä kortti on jo katsottu. Säästöt on varmasti aika pitkälti tehty, mutta aina voi miettiä toimintatapoja, voidaanko niitä virtaviivaistaa tai kyseenalaistaa. On kuitenkin uskallettava tehdä kalliitakin investointeja tulevaisuuteen.
Asuntomessut ovat yksi niistä. Esimerkkinä voidaan ottaa Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma, joka on lisännyt ihmisten kiinnostusta Loviisaan ja saanut jopa heitä tänne muuttamaan. Samaa uskon Loviisan asuntomessuista, vaikkakin onkin kertaluontoinen tapahtuma.
Muistutuksena vielä, että tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Loviisan väkiluku laskisi vuoteen 2040 mennessä 13,7 prosenttia eli 12 700 henkeen. Pidetään huolta, ettei tuo ennuste toteudu.
